Ravintosuositukset – hämmentäviä mutta hyödyllisiä

Viranomaiset ympäri maailman tarjoavat kansalaisille tarkkoja ohjeita siitä, mitä näiden pitäisi ja ei pitäisi syödä. Joidenkin maiden viranomaisilla on käytössä ruokapyramidit ja toisilla lautasmallit tai helpot kirjalliset ohjeet.

Me pidämme erityisesti tanskalaisesta versiosta:

Kahdeksan tanskalaista ravitsemusvinkkiä

  • Syö kuusi palaa hedelmiä ja vihanneksia päivässä.
  • Syö kalaa ja kalatuotteita useita kertoja viikossa.
  • Syö perunoita, riisiä, pastaa ja täysjyväleipää joka päivä.
  • Rajoita sokerin saantia erityisesti virvoitusjuomista, makeisista ja leivonnaisista.
  • Syö vähemmän erityisesti liha- ja maitotaloustuotteista peräisin olevaa rasvaa.
  • Syö monipuolisesti ja pysyttele normaalipainoisena.
  • Juo vettä, kun olet janoinen.
  • Liiku vähintään 30 minuuttia joka päivä.

Usein kuulemme sanottavan, että on terveellistä syödä viisi annosta hedelmiä ja kasviksia päivässä – mutta kuinka suuri määrä ”annos” on? Britanniassa se tarkoittaa esimerkiksi keskikokoista hedelmää, kolmea tarjoilulusikallista keitettyjä kasviksia (mutta EI perunoita) tai lasillista hedelmämehua. Saksassa annoksen koko on yksinkertaisesti – vaikkakin epämääräisesti – 80–160 grammaa.

Meitä kehotetaan vähentämään alkoholin juontia, mutta mistä tiedämme, mikä on turvallinen määrä? Kalifornialaisen Stanfordin yliopiston tutkijat Agnieszka Kalinowski ja Keith Humphreys havaitsivat, että kansalliset alkoholin annoskoot vaihtelevat Islannin 8 grammasta Itävallan 20 grammaan. Chilessä miehille suositeltu päivittäinen enimmäismäärä on 55 g alkoholia, joka on 5,5-kertainen verrattuna Ruotsissa naisille suositeltuun 10 gramman päivittäiseen enimmäismäärään.

Suositukset eivät ole lakeja, ja vaikka maailmanlaajuisesti ollaan melko lailla yksimielisiä siitä, mikä on terveellistä, on olemassa myös ristiriitaisuuksia.

Miten siis pitäisi toimia?

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO sanoo seuraavasti: ”Monissa ravintosuosituksissa on yhteisiä piirteitä. Useimmissa niistä neuvotaan esimerkiksi syömään monipuolisesti ja käyttämään enemmän kasviperäisiä ruoka-aineita, erityisesti kasviksia ja hedelmiä, sekä vähentämään kovien rasvojen, suolan ja sokerin käyttöä. Ravintosuosituksissa on kuitenkin myös erityispiirteitä kunkin maan väestön ravitsemuksellisten tarpeiden mukaan.”

Missä määrin nämä ohjeet sitten ovat puhtaasti tieteellisiä ja missä määrin ne ovat kulttuurisia tai perustuvat lobbaukseen ja omien etujen ajamiseen?

Seuraavat esimerkit antavat ajattelemisen aihetta:

  • Kreikassa on erilliset suositukset kovien rasvojen ja nestemäisten öljyjen käytölle. Perustuuko tämä tieteelliseen näyttöön siitä, että öljy on terveellistä mutta kova rasva ei? Suositaanko Kreikassa paikallisesti tuotettua oliiviöljyä? Vai onko tämä seurausta oliiviöljyn tuottajien lobbauksesta?
  • Yhdysvalloissa tiettyjä yleisesti terveellisinä pidettyjä ruoka-aineita, kuten lohta ja avokadoja, ei voida markkinoida terveellisinä rasvan määrää koskevien tiukkojen rajoitusten takia. Samasta syystä vähärasvaisia mutta runsaasti sokeria sisältäviä ruokia, kuten makeutettuja aamiaismuroja, C-vitaminoituja hedelmäkarkkeja ja vähärasvaisia (mutta erittäin makeita) mansikkapirtelöitä, voidaan markkinoida terveellisinä tuotteina. Tieteellinen hairahdus vai Yhdysvaltojen maissisiirappiteollisuuden lobbauksen tulosta?
  • Eri puolilla maailmaa suositellaan välttämään pitkälle jalostettuja elintarvikkeita. Kuitenkin lähes kaikkien maiden suosituksissa kehotetaan syömään runsaasti tärkkelyspitoisia ruokia, kuten leipää. Mutta eikö leipäkin ole elintarvikevalmiste? (Lisäksi leipä voi sisältää runsaasti suolaa, jonka käyttöä kehotetaan vähentämään.)
  • Britanniassa ryhmä nimeltä National Obesity Forum (Kansallinen ylipainofoorumi) kutsui hiljattain hallituksen suosittelemaa vähärasvaista ruokavaliota terveydelle ”tuhoisaksi”. Ryhmän laatima raportti sai aikaan kiihkeää keskustelua lääketieteen asiantuntijoiden ja ravintotieteilijöiden keskuudessa, koska siinä väitettiin, että luonnontuotteet ja lisäaineettomat ruoat sekä luontaisesti paljon rasvaa sisältävät terveelliset ruoat, kuten maitotaloustuotteet, ovat sydämelle terveellisempiä ja painonhallinnan kannalta tehokkaampia kuin pitkälle jalostetut vähärasvaiset ja kolesterolia alentavat kevyttuotteet, joita elintarviketeollisuus markkinoi.

Yli 100 maassa eri puolilla maailmaa on otettu ravintosuositukset käyttöön Roomassa vuonna 1992 järjestetyn kansainvälisen ravitsemuskonferenssin jälkeen. Liikalihavuus yleistyy kuitenkin koko ajan, eikä suosituksilla näytä olevan siihen juuri mitään vaikutusta.

Pitäisikö suosituksia noudattaa?
Yksi asia on hyvä muistaa. Kahta näihin suosituksiin liittyvää näkökohtaa ei ole tutkittu juuri lainkaan: kuinka moni noudattaa suosituksia ja miten paljon se vaikuttaa näiden ihmisten terveyteen.

Vaikuttaa siltä, että vain harvat ihmiset noudattavat suosituksia kirjaimellisesti. Jos niillä ylipäänsä on ollut jotakin vaikutusta, niin todennäköisesti ne ovat lisänneet tietoisuutta siitä, että on tärkeää tarkkailla syömisiään.

Voimmeko sitten jättää kokonaan huomiotta suositukset, joita niin monet asiantuntijat puoltavat? Vai pitäisikö meidän oikeasti alkaa noudattaa niitä?

Ehkä meidän kaikkien olisi hyvä tarkastella kriittisesti omia syömätapojamme. Vilkaise vaikkapa uudestaan aiemmin esitettyjä tanskalaisia vinkkejä. Pidä myös mielessä YK:n yleissuositus, että meidän kaikkien pitäisi syödä monipuolisemmin ja enemmän kasviksia sekä vähemmän kovaa rasvaa, suolaa ja sokeria. Ehkäpä näitä ohjeita kannattaisi kokeilla?

ew_186x186_microsite_oct2016