Korvaako määrä laadun?

Kuluttajille on tarjolla jatkuvasti erilaisia ruokavaihtoehtoja, ja supermarkettien hyllyt notkuvat erilaisia tuotteita. Myös elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ovat kehittyneet viime vuosina. Luovatko ne kuitenkin vain valheellisen turvallisuudentunteen?

Lisätäänkö suosittuihin ruokiin yhä lukuisia lisä- ja säilöntäaineita ravitsemuksellisten hyötyjen kustannuksella?

Ruokaostosten maailma on täynnä vaihtoehtoja. Supermarkettien hyllyt pursuavat eri vaihtoehtoja: esimerkiksi leipävalikoimaan kuuluu yleensä lukuisia erilaisia tuotteita valmiiksi pakatuista ja siivutetuista aina pitkään säilyviin vakuumipakattuihin sekä vastaleivottuihin leipiin.

Supermarketit ovat todellakin tehneet ostostenteosta helppoa, sillä suurin osa kuluttajien tavallisesti tarvitsemista tuotteista on saatavilla yhdestä ja samasta liikkeestä. Ostostenteon helppouden ja elintarviketeknologian kehityksen ansiosta monet ruoat säilyvät pidempään niin kaupan hyllyillä kuin kodin ruokakaapissa, joten niitä ei aina tarvitse käyttää välittömästi.

Pakkausmerkinnät

Pakkausmerkinnät ovat kehittyneet viime vuosina ympäri maailman, ja nyt tiedot elintarvikkeiden terveydellisyydestä sekä rasvapitoisuudesta, tyydyttyneen rasvan pitoisuudesta ja suola- ja sokeripitoisuudesta ovat helpommin saatavilla. Lisäksi pakkauksissa yleensä ilmoitetaan tuotteen viitteellinen kalori-, rasva-, sokeri- ja suolamäärä 100:aa grammaa kohden.

Näiden kaikkien tietojen voisi helposti olettaa kattavan kaiken tarpeellisen. Merkinnöistä näkeekin helposti tuotteen rasva-, sokeri- ja kalorimäärän, mutta tuotteen koko ravitsemuksellisen sisällön selvittäminen vaatii hieman enemmän työtä.

Elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ovat selvästi kehittyneet ja hyvä niin, mutta moniin tuotteisiin lisätään epäilemättä yhä lisä- ja säilöntäaineita.
Näistä saa lisätietoa tuotteiden ainesosaluetteloista. Lisäaineita käytetään, jotta elintarvikkeet näyttäisivät ja maistuisivat paremmilta sekä säilyisivät pidempään, ja joskus niitä käytetään myös tuotteiden hinnan laskemiseksi.

Elintarvikkeiden säilöminen tällä tavoin ei ole uutta. Esimerkiksi suolaa on käytetty tähän tarkoitukseen vuosisatoja. Jotkin lisäaineet ovat kuitenkin luonnollisempia kuin toiset.

Katsaus lisäaineisiin

Yleisiä elintarvikkeiden lisäaineita ovat antioksidantit, joita lisätään ruokiin estämään pilaantumista ja lisäämään värin säilyvyyttä, makuaineet, joilla parannetaan ruokien makua, ja säilöntäaineet, joilla parannetaan ruokien säilyvyyttä ja turvallisuutta.

Lisäksi elintarvikkeissa käytetään yleisesti väri- ja makeutusaineita sekä emulgointi-, stabilointi-, sakeutus- ja hyytelöimisaineita, joilla sakeutetaan ruoka-aineita ja varmistetaan, että luonnollisesti toisiinsa liukenemattomat tai hyytelöitymättömät aineet (kuten vesi ja öljy) liukenevat toisiinsa tai hyytelöityvät asianomaisessa elintarvikkeessa.

Ennen kuin lisäaineita voidaan käyttää elintarvikkeissa, niiden turvallisuus on testattava ja on varmistettava, että ne todella lisäävät tuotteeseen jotain. Niitä ei saa lisätä tuotteisiin ilman syytä. Jos lisäaineet läpäisevät esimerkiksi EU:n turvallisuustestit, niille annetaan E-koodi. Jotkin valmistajat käyttävät ainesosaluettelossa E-koodeja ja jotkin puolestaan ainesosien oikeita nimiä.

Jotkin EU:ssa hyväksytyt lisäaineet ja E-koodit eivät välttämättä ole hyväksyttyjä EU:n ulkopuolella, eikä niitä ole välttämättä katsottu turvallisiksi näissä maissa, mikä voi olla hämmentävää.

Kaikki lisäaineet eivät ole haitallisia tai vähennä elintarvikkeen ravitsemuksellista arvoa. E-koodeja voidaan antaa myös luonnollisille aineille. Esimerkiksi C-vitamiinille on annettu koodi E300, B2-vitamiinille koodi E101, paprikalle E160c ja punajuurimehulle E162. Muut lisäaineet ovat kuitenkin keinotekoisia ja huolestuttavat terveystietoisia.

Yksittäisten elintarvikkeiden lisä- tai säilöntäainemääristä ja siten myös niiden ravitsemuksellisuudesta saa osviittaa ainesosaluettelosta. Ainesosat on lueteltu painojärjestyksessä siten, että tärkeimmät ainesosat on esitetty ensin.

Jos luettelon alkupäässä mainitaan esimerkiksi sokeri, voi, öljy tai glukoosisiirappi, tuote on rasva- tai sokeripitoinen eikä todennäköisesti kovin terveellinen. Samoin jos luettelon alkupäässä esiintyy E-koodi tai lisäaine, kyseinen aine on olennainen tuotteen koostumuksen kannalta.

Ruokaa ilman lisäaineita

Jos ruoasta halutaan saada paras mahdollinen ravitsemuksellinen hyöty, kannattaa käyttää prosessoitujen elintarvikkeiden sijaan lisäaineettomia tai luomutuotteita. Ne sisältävät runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita, eikä niissä ole ei-toivottuja lisä- tai säilöntäaineita.

Valitettavasti lisäaineettomia elintarvikkeita ei ole tarjolla marketeissa kovin runsaasti, mutta erikoisliikkeissä niiden valikoimat ovat suuremmat. Lisäaineettomat elintarvikkeet saattavat olla muita kalliimpia, sillä niitä ei ole valmistettu massatuotannossa, eikä niiden hyllyikä ole kovin pitkä, sillä niitä ei ole pumpattu täyteen lisä- ja säilöntäaineilla luonnollisen käyttöiän pidentämiseksi.

Jos haluat säästää kustannuksissa, kannattaa miettiä, mitkä ruoka-aineet ovat kaikkein tärkeimpiä ravitsemuksellisuuden ja aterioiden monipuolisuuden kannalta, ja pyrkiä ostamaan niistä parhaimmat. Nauttimalla niitä yhdessä ruokavalmisteiden kanssa voit varmistaa, että saat parhaat tarvitsemasi ravintoaineet. Mahdolliset puuttuvat ravintoaineet voit nauttia ravintolisinä.

Jos haluat välttää prosessoituja, säilöttyjä ja lisäaineilla kyllästettyjä ruokia vielä tunnollisemmin, terveellisiä vaihtoehtoja ovat oman ruoan kasvattaminen, paikallisten maanviljelijöiden tuotteiden hankkiminen toreilta ja markkinoilta sekä aterioiden valmistaminen itse tuoreista raaka-aineista. Tämä voi viedä enemmän aikaa ja vaatia hieman suunnittelua, mutta jos haluat noudattaa mahdollisimman luonnollista ruokavaliota, se on sen arvoista.

Omasta terveydestään, ravitsemuksestaan ja ruokavaliostaan kannattaa pitää huolta. Niin kuin sanotaan, olet mitä syöt.

veg