Anteliaisuus tekee onnelliseksi

Itsestäänselvyydetkin on joskus hyvä sanoa ääneen: maailma olisi parempi paikka, jos olisimme kaikki hieman ystävällisempiä toisiamme kohtaan. Mitä siihen tarvittaisiin?

Luin jostakin, että anteliaisuus on häviämässä maailmasta lähes samaa vauhtia kuin sademetsät. Ehkä keskitymme liian tiiviisti oman onnellisuutemme tavoitteluun. Todennäköisesti voimme kaikki kuitenkin muistaa tilanteen, jossa autoimme jotakuta toista ja tunsimme samalla itsemme onnelliseksi, koska tiesimme juuri tehneemme tuon toisen elämästä hieman helpompaa.

Anteliaisuus on luultavasti yksi vähiten huomiota saavista mutta samalla yksi tärkeimmistä hyveistä tämän päivän maailmassa.

Tuo muisto voi olla erinomainen motivaation lähde anteliaisuudelle – oli sitten kyse ajastamme, osaamisestamme, ystävyydestämme tai tarvittaessa vaikkapa rahoistamme. Anteliaisuus tarkoittaa pienten erehdysten anteeksi antamista. Se tarkoittaa sitä, että emme saa aina omaa tahtoamme läpi. Joskus se tarkoittaa väistämistä jalkakäytävällä, kun joku toinen on selvästi meitä kiireisempi.

Anteliaisuus on luultavasti yksi vähiten huomiota saavista mutta samalla yksi tärkeimmistä hyveistä tämän päivän maailmassa. Ei ole sattumaa, että kaikissa suurissa uskonnoissa sitä pidetään tavoiteltavana ominaisuutena, jota on kehitettävä ja harjoitettava. Onneksi anteliaisuus on myös tarttuvaa, sillä se innostaa muita toimimaan samalla tavalla!

Anteliaisuutta on helppo levittää

Cornellin yliopistossa vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa kuvataan ilmiötä, joka tunnetaan nimellä ”annetaan hyvän kiertää”. Kuvittele seisovasi kahvilan jonossa, kun takanasi seisova asiakas tarjoutuu maksamaan ostoksesi puolestasi puhtaasta anteliaisuudesta. Hänen takanaan seisova tekee puolestaan saman hänelle ja niin edelleen. Juuri näin tapahtui pikaruokaravintolassa Yhdysvalloissa vuonna 2012: 226 asiakasta maksoi edessään jonossa olevan asiakkaan laskun – ja täysin vapaasta tahdostaan. Tämä hämmästyttävä ele oli ilmiselvästi myös hyvin tarttuva.

Tämänkaltainen sosiaalinen ”tartunta” on kiinnostava ilmiö, koska se tarjoaa meille uuden näkökulman vastavuoroisuuteen, joka liittyy usein anteliaisuuteen. Vastavuoroisuus tarkoittaa tunnetta vastapalveluksen tarpeesta, kun osoitamme muille anteliaisuutta tai saamme sitä itse osaksemme. Vastavuoroisuus on suora suhde anteliaisuutta osoittavan henkilön ja vastaanottajan välillä, joten kyse ei ole vain anteliaisuuden tarttuvuudesta. Mihin tämä perustuu?

Yhtäältä vastavuoroisuus tarkoittaa, että olet ehkä itse saanut apua hankalassa tilanteessa ja sinusta tuntuu, että haluaisit vuorostasi antaa jotakin, mikä on loistava kimmoke vaikkapa vapaaehtoistyöhön tai rahan lahjoittamiseen hyväntekeväisyyteen. Jos antaminen kuitenkin tuntuu velvollisuudelta tai tarkoitushakuiselta (”jos teen näin, tuo toinen on minulle kiitollisuudenvelassa”), on hyvä pysähtyä miettimään motiivejaan. Oletko koskaan ostanut jollekulle lahjan vain siksi, että tuo toinen oli antanut sinulle lahjan? Missä määrin lahjan ostamisen syynä oli tarve tehdä vastapalvelus, sen sijaan että olisit oikeasti halunnut etsiä täydellistä lahjaa tälle tärkeälle henkilölle?

Toisaalta – jos spontaanisti päätät olla antelias jollekulle ja joku kolmas näkee tekosi ja laittaa hyvän kiertämään, kyse on hienosta epäsuorasta ja tarttuvasta tavasta osoittaa anteliaisuutta.

Aito onnellisuus on nimittäin seurausta siitä, että olemme anteliaita odottamatta vastapalveluksia.

Antelias voi olla monella tavalla. Voimme tarjota neuvoja, jos joku pyytää niitä meiltä. Voimme myös tehdä vapaaehtoistyötä, kuten lukea satuja lapsille tai viettää aikaa yksinäisten vanhusten kanssa. Voimme kirjoittaa rehellisiä ravintola- tai tuotearvosteluja verkossa, kehittää ilmaisen, avoimen lähdekoodin ohjelmiston tai pysähtyä tien varrelle auttamaan jotakuta renkaan vaihdossa. Tai voimme yksinkertaisesti istua hetken hiljaa kuuntelemassa jonkun murheita ja antaa hänelle mahdollisuuden purkaa sydäntään sekä löytää siten hieman mielenrauhaa.

Jos pois lähtiessämme tunnemme itsemme onnelliseksi, koska olemme kuunnelleet, emmekä odota mitään vastapalvelukseksi, olemme olleet aidosti anteliaita. Tunnemme myös onnellisuutta, koska olemme antaneet tällaisen kauniin lahjan toiselle ihmiselle.

Toisten inspiroiminen anteliaisuuteen on helppoa: meidän tarvitsee vain itse olla anteliaita. Mielestämme tämä on loistava tapa antaa hyvän kiertää maailmassa!

SOM_186x186_microsite_Mar2016